Opetellaan yhdessä: SU-MU-VA-LO |
Ensimmäinen autoni
oli hyvä hinta-laatu -suhteeltaan. Eli käytännössä hinta oli
niin pieni, ettei laatuakaan voinut vaatia. Mutta
hyvin opettavainen auto se oli.
Auto opetti minulle
ennakoimista. Kun bensamittari näyttää vielä 10 litraa,
niin käytännössä ajetaan jo huuruilla. Tämän opetuksen auto
antoi minulle kesken Vaajakosken moottoritien.
Auto opetti minulle
myös paineensietokykyä ja kärsivällisyyttä.
Esimerkiksi starttauksen oli parasta onnistua ensimmäisellä
kerralla (=paineensietokyky). Muuten jouduit odottamaan sytytystulppien
kuivumista, ennen kuin auto suostui seuraavan kerran käynnistymään
(=kärsivällisyys).
Auto opetti minulle
aistien käyttöä. Kun auton sisällä haisee mädäntynyt
kananmuna ja konepellin alta tupruttaa savua, tulikuumaan akkuun ei
kannata koskea. Tai että kun pakoputki katkeaa kesken ajomatkan ja
joudut ajamaan pari sataa kilometriä korjaamolle, auton ääni
koskee korviin.
Auto opetti nopeaa
reagointia. Kun kaupan pihalla huomaan auton renkaan olevan
puolillaan, on mahdollista ajaa tuhatta ja sataa korjaamolle ennen
kuin se on täysin tyhjä.
Auto opetti minulle
myös vahingoniloa. Kun kaupan pihalla, taas kerran
sytytystulppien kastuttua yritin startata autoa, kaikentietävä mies
tuli opettamaan avuttomalle naishenkilölle kuinka auto startataan.
Eipäs opettanutkaan. Ähäkutti. Ei hänkään saanut sitä
käyntiin.
Tällä hetkellä on
menossa auto numero 3. Se on ollut herrasmies ja jättänyt opetukset
vähemmälle. Mutta edellisten autojen opetukset on vielä mielessä.
Auton madaltunut ääni ennakoi sitä, että pakoputki on
vaihdettava lähiaikoina. Korvani aistivat eilen ylimääräistä
auton kolinaa ja siitä päättelin, että on reagoitava nopeasti.
Huoltomies kokee varmaan vahingoniloa, kun laskee
kustannusarviota. Tuleva lasku varmasti koettelee paineensietokykyäni
ja autoton arki kärsivällisyyttäni.
Mutta
näistäkin selvitään. Niin kuin aina.