Latotanssit - soita Parnoid!

...ja 2e makkaraan.

Järkkärikortillisena saan usein soittoja eri tapahtumiin. Menen jos pääsen, jos en, niin kieltäydyn. Stressiä näistä en ota.

- "Keijo tässä terve. Olis järkkärikeikka, latotanssit. Pääsetkö?"

Vapaailta, mikäs siinä. Ja kaiken lisäksi lato sijaitsi parin kilometrin päässä kotoa, pienen kyläyhteisön kesäkivaa.

Järjestelyt oli todella hienot, paikallisilla oli homma hanskassa. Porukkaa olisi saanut tulla vähän enemmän. Viisi ihmistä samaan aikaan oli jo jono, joka piti kuvata.

- "Missä se bändi on? Pitäis varmaan alkaa jo soittaa?"
- "Annettiin pakki kaljaa, mutta sovittiin että menee edes vähän kauemmas juomaan."

Bändi oli paikallinen coverbändi, joka kuvasi itseään sanoin "metrin verran munaa ja mahtava meininki". Totta puhuivat. Meiningistä. Munasta en saanut varmuutta. Bändi soitti covereita laidasta laitaan ja myös toiveita sai esittää.

Vaajakosken historia näkyy.

- "Soittakaa Paranoid"
Ja ne soitti.

Paikalla oli muutamia tuttuja, joiden kanssa juteltiin pikkupaikan tapahtumista. Eräs vuotuinen tapahtuma on "yöpaitajuoksu". Asu vapaavalintainen, matkaa 3-4 kilometriä, matkan varrella on tehtävärasteja tyyliin "etsi metsästä mansikanlehti". Tyyli ja nopeus ratkaisee. Tuttu oli sen voittanut joku vuosi takaperin. Ei sillä mitään yöpaitaa ollu. Oli vaan riisuutunut kalsarilleen. Eihän se sentäs nakujuoksu ollut.

Ennakkoon järjestäjät laskivat, että noin 50 maksanutta kattaa kulut. Aika lähelle taisi mennä. Promillet paikalla taisi olla lähemmäs paria sataa. Pari miestä oikein skarppasivat portilla, että pääsivät varmasti sisään:

- "Tultiin tanssimaan. Mutta vaimot kyllä anto luvan!"

Paranoid! Rouheeta!

Loppuillasta tuli paikalle autollinen porukkaa. Oikea tila-auto. Takaluukku mukaan lukien autosta kömpi ulos kahdeksan ihmistä. Eräällä heistä oli erikoinen tukkamuoti. Kalju päältä, sivuilla tupsut.

- "Juotiin pullo viskiä. Ja sitten leikattiin tuon tukka."

Voi olla, että aamulla kadutti. Hieman. Kaiffarin normipäivä.
 

Saldo plussalla

Rouheet kukat, ex-tempore ostos.

Joskus oletan, että päivä on rutiininomainen ja tylsä. Illalla päivän saldoa summatessa huomaa, että päivä on ollut kaikkea muuta. Sellainen "normipäivä".

Joskus tilanteista on tarpeen kirjoittaa ja purkaa samalla päivän saldokertymää. Saada vertaistukea. Nauraa itselle ja eteen tuleville tilanteille.

Kevään aikana purin tuntojani Rahareikään. Se auttoi, kiitos kaikille myötäeläjille ja -naurajille.

Tuleva vuosi kaikkine uusine kuvioineen ja haasteineen kutkuttaa jo sormenpäitä. Maltetaan vähän. En ole selvännäkijä tai kosminen meedio, kirjoitan ja elän hetkessä. Kirjoitettavaa löytyy lähes viikottain. Joskus enemmän, joskus... tai no. Aina sattuu ja tapahtuu.

Kirjoitan vaan, koska on kiva kirjoittaa. Voin olla sarkastinen, mutta harvoin negatiivinen.

Jaa mitä tänään tapahtui? Normipäivä. Kyllä te siitä vielä kuulette.

Normipäivä

Onks sulla huomenna paha päivä? Onks sulla huomenna mitään? – Ei mitään, ihan normipäivä...

- Kummeli -