torstai 25. elokuuta 2016

V-käyrän suoristus

Tiedätte varmaan ne päivät, kun kaikki menee pieleen alusta lähtien. Kun pienet asiat rassaavat.

Kun näkee outoja unia, jotka muistuttivat Twin Peaksia. Juoni on tuttu, mutta murhaajaa ei muista.

Kun herää, lukee lehden ja laittaa aamupalan valmiiksi. Sen jälkeen avaa television nähdäkseen päivän ensimmäiset uutiset. Ja tajuaa heränneensä tunnin liian aikasin.

Kun menee hyvissä ajoissa töihin Skype-palaveriin. Johon ei vaan tule kutsua, vaikka odottelee koneen ääressä; myöhässä perhana. Paitsi että kun alkaa kyselemään perään, palaveri on jo ohi. Kukaan ei vaan huomannut kertoa, mistä linkistä sinne palaveriin pääsee.

Kun puhelimella pääsee vain hätäpuheluihin, koska verkko on lähialueella nurin. Vaikka vanne jo kiristää päätä ja v-käyrä huipussaan, ei sentäs vielä mikään hätä ole.

Kun verkkopankissa käynti ei onnistu; varmennusviestit menevät edeltäjän numeroon. 

Kun joudut soittamaan viivästyneen toimituksen perään.

Kun viraston ajanvaraus takkuaa pahasti.

Kun sähköt katkeaa.

Kun...

Tässä vaiheessa - jo ennen lounasaikaa - miettii, voiko jo mennä kotiin ja kaivautua peiton alle loppupäiväksi.

Ja sitten löytyy se pieni asia, jonka vuoksi jaksaa taas mennä eteenpäin. Hetki, kun v-käyrä suoristuu:

Kun saat pienen kehun.