Ei ole vuodet veljeksiä keskenään

Vuodenajat.

Ei ole vuodet veljeksiä keskenään, sanotaan. Mutta lähisukulaisia ovat aivan selvästi.

Edellisvuosi oli kuin hulttioveli. Oli vesivahinko, yllättävät remonttikäänteet ja kaiken huipuksi temppuilevat kodinkoneet. Usein piti olla veljeä avittamassa, oli sitten kyse rahasta tai ajasta. Mutta oli veljen kanssa hyvätkin hetkensä, iloiset tuntemukset ja hauskat sattumukset.

Tämä lopuillaan oleva vuosi muistuttaa enemmän maanis-depressiivistä sisarpuolta. Joskus vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli riittämiin. Välillä taas sai levätä ja rauhoittua zenmäisessä ilmapiirissä. Keskimäärin tasapainoista elämää.

Sukulaiset muistuttavat toisiaan, niin nämäkin vuodet. Molempiin riitti tiivistä kampanjointia keväälle, rauhoittumista kesälle, kiihtyvää vuoristorataa syksylle ja seesteisyyttä loppuvuodelle.

Ensi vuodesta toivon uutta sukulaista elämääni. Olisi vaikka kauan kadoksissa ollut eno, joka tunnetaan myös nimellä Hannu Hanhi.

Hyvä Uutta Vuotta 2016.

Tärkeä ja kiireellinen asia

Aamukahviin pitää olla pieni tilkka maitoa. Onneksi on lähellä vuorokauden ympäri oleva huoltoasema kauppoineen. Ei muuta kuin auton nokka sitä kohden.

Heti kaupan ovesta sisään mennessä huomaan arvovaltaisen henkilön, jolle minulla on tärkeää ja kiireellistä asiaa. Samassa hetkessä tajuntaani iskee tietoisuus siitä, että päälläni on yöasu, jonka päälle olen vain vetänyt verkkarit. Rasvainen tukka sojottaa sinne tänne ja yön rähmät on vielä pyyhkimättä silmäkulmista. Mitä teen?

a) Menen reippaasti juttusille ja vähän naureskelen ulkonäköäni. Mutta tärkeä ja kiireellinen asia tulee hoidettua.

b) Menen vaivihkaa kauppaan ja keskityn maitopurkin etikettiin. Jos henkilö näkee minut, niin olen yllättynyt, mutta saan samalla tärkeän jaa kiireellisen asiani hoidettua.

c) Menen hyllyjen väliin. Pakoilen henkilöä ympäri kauppaa ja livahdan ulos ostamatta sitä maitopurkkia. Ja kun pääsen kotiin, niin kyseinen henkilö soittaa perään ja sanoo, että yritti huutaa perääni. Kun oli sitä tärkeää asiaa, joka oli kaiken lisäksi kiireellistä.

Onneksi se kiireellisen tärkeä asia tulee hoidettua kaikissa vaihtoehdoissa.

Ihan sama mikä päivä – kuha joku uusi

Kalenterissa on vapaata - kuha sen täyttää.

Hassunhauska nenäpäivä tuli taas. Ihmiset kulkevat punaisissa nenissä ja pöhköilevät erilaisissa ohjelmissa. Rahaakin taas kerätään. Sano äkkiä, mihin varat menevät. Älä lunttaa!

Myönnän. En tiennyt. Piti luntata.

Kuinka kauan sitä on vietetty? Ei hajuakaan. Taas pitää luntata.

Nenäpäivä on jo niin nähty. Varoja toki tulee vuosittain yhtä enemmän, mutta voisiko se nenä olla vaikka välillä jalka. Tai sininen. Tai yleensä ottaen jotain ihan muuta kuin hassu nenäpäivä.

Tämän päivän syklit ovat nopeutuneet vuosi vuodelta. Puhutaan sitten erilaisista teemapäivistä tai yleensä ottaen elämästä. Otetaan esimerkkejä:

• Enää ei tehdä pitkiä työuria yhdellä ja samalla liukuhihnalla ja jäädä sen jälkeen kiikkustuoliin viettämään ansaittuja eläkepäiviä. Jossain vaiheessa tulee halu siirtyä uusiin haasteisiin ja löytää uutta tekemistä.

• Enää ei osteta kodinkonetta ja edes odoteta, että se kestäisi kymmeniä vuosia. Oletus on, että se pitää uusia aika-ajoin. Jos ei muuten, niin ainakin kodin sisustuksen mukaan.
  
  
• Enää ei kerrota Kalle-vitsejä, jotka naurattavat vuosi vuodelta. Tämän päivän Kuha-vitsit on hetken ilmiö ja sitten ne unohtuvat. Ja hyvä niin.

Minusta oli erittäin miellyttävä huomata, että 7.10.2015 vietettiin viimeistä kertaa Kansallista etätyöpäivää. Ei siksi, että päivän nimi olisi jatkossakin ollut tärkeä muistutus. Vaan siksi, että järjestäjät ovat ymmärtäneet, ettei tiettyjä asioita kannata ylläpitää vaan tavan vuoksi. Pitää uudistua.

Kannatan sitä, että vapautetaan muitakin päiviä määräaikaisiksi. Uuden äärellä asia on taas tuore ja asia jaksaa kiinnostaa paremmin.

Naapuriapua

Ammoisina aikoina - tämän lienee voi jo kertoa kun tapahtuneesta on jo lähes kolme vuosikymmentä - tapahtui pieni episodi.

Heräsin aamuyöstä puhelimen soittoon. Vastasin puhelimeen ja siellä kysyttiin, onko isäni kunnossa. Unenpöpperössä vastasin, että kyllähän se, yläkerrassa nukkumassa. Kysyttiin, että saisiko puhelimeen. Kömysin yläkertaan herättämään isäni puhelimeen. Vähän aikaa isäni puhui puhelimessa ja vakuutteli olevansa kunnossa. Koko perhe oli jo tässä vaiheessa hereillä ja kyseli, että mistä on kyse.

Näimme ulkona valoja. Kotipihassa oli ambulanssi.

Asia selvisi vähitellen. Eräs jo edesmennyt lähinaapuri oli ottanut kuppia toisellekin jalalle. Ja nähnyt, kuinka isäni oli ajanut autolla läheisellä tiellä päin kalliota. Hän oli soittanut hätäkeskukseen ja sieltä tuli pelastajat paikalle. Kun ambulanssi ei löytänyt mitään paikanpäältä, päättivät ambulanssikuskit soittaa ja kysellä asiasta. Pienessä kylässä kun kaikki tunsivat toisensa. Varmuuden vuoksi ajoivat vielä kotipihaan varmistamaan asiaa.

Silloin asialle vähän naurettiin. Se nyt oli se naapuri. Näkee vähän omiaan. Naapuria hävetti, kun seuraavan kerran nähtiin. Pyyteli anteeksi.

Asia tuli tänään mieleeni, kun tuttu päivitti kuulumisiaan sairaalasta. Ja en nauranut yhtään. Olin kiitollinen edesmenneelle naapurille, että hän reagoi heti hätätilanteeseen. Juuri niin kuin pitääkin. Meni vähän hutiin sillä kertaa, mutta ei se mitään. Minä kiitän.

Soittakaa apua, jos siltä tuntuu. Häpeästä selviää henkisillä haavoilla.

Talkoolaisen anatomia (JV-edition)

Uno Savolan liikenneympyrä.

Ralliorpous on jyväskyläläinen ilmiö, joka oirehtii viikon vuodessa. Silloin isovanhempien puoleen käännytään lapsenvahdin toivossa ja isommat lapset jätetään oman onnensa nojaan. Tai jos tauti on levinnyt akuutiksi, myös lapset sekä isovanhemmat houkutellaan mukaan vapaaehtoisiksi jyväskylän MM-ralleihin.

Rallit on oma maailmansa kulissien takana. Viikon verran vapaaehtoiset antavat itsestään paljon, mm. aikansa, yöunensa ja jalkansa. Mutta saavat vielä enemmän: yhteisön. Ja se on syy, miksi paikalle tullaan. Tapaamaan niitä ihmisiä, joiden kanssa puhutaan viikon verran samaa kieltä taustoista välittämättä.

Aito talkoolainen

Ralleissa on kahdenlaisia työläisiä. Niitä, jotka ovat vapaaehtoisia talkoolaisia ja niitä, jotka eivät. Arvatkaa kummat heistä ovat talkoolaisia ja kummat niitä, joilla on kasvanut k**pä otsaan:

a) Puolitoistametrinen sisupussi Riikka raahaa aitaa Parc Fermén edustalle. b) Hormoonibodarit ajelevat mönkijällä vierestä ja naureskelevat tilanteelle.

a) Täyden vuoron jälkeen porttivahti ei suostu lähtemään paikaltaan pois kun väkeä on liian vähän ja tauot ei pyöri. b) Toinen porttivahti päättää lähteä tasan silloin kun vuoro on merkitty loppuneeksi työvuorolistaan.

a) Varustus: pamppu, käsiraudat, luotiliivit ja kusi päässä. b) Tai varustus: aurinkolasit, sateenvarjo ja kettukarkkia.

a) Sanat: ”Oli tosi hyvä päivä, saatiin tehtyä monta poistoa alueelta.” b) Tai sanat: ”Oli tosi päivä, ei satanut yhtään niin paljon kuin eilen."

Jäniskevennys: tätä kaveria ei tarvinnut poistaa alueelta.

Joskus vuorot venyvät, mutta talkoolainen venyy. Koska kaveria ei jätetä. Kaikki eivät pysty saapumaan paikalle sovittuna aikana syystä tai toisesta, yleensä huonoista sellaisista. Onneksi ne aidot talkoolaiset käyvät kysymässä, ihan vain varmuuden vuoksi, että onhan tarpeeksi porukkaa hommissa. Yleensä se tarkoittaa pikaista komennusta passipaikalle tauottamaan sitä kupla otsassa olevaa talkoolaista, joka ei ole tuntikausiin päässyt tyhjennys- ja täydennystauolle.

Mutta talkoolainen ei valita. Tai jos valittaa, niin syystä.

Niin metsä vastaa, miten sinne huudetaan

Talkoolainen ei ole vain järjestyksenvalvoja, vaan roolit ovat monet. Heidän tehtävänä on mm. kantaa aitaa, puhaltaa pilliin ja erityisesti vastata rallikansan mitä erikoisimpiin kysymyksiin.

”Saanko mennä tuosta suljetun alueen läpi?” - No et saa

"Saako tuonne rallien huoltoalueelle parkkeerata?" - No mitenkähän se menee nyt omasta mielestäsi?

"Saanko ottaa kuvan henkilöistä, jotka mahdollistavat tämän tapahtuman?" - Tottahan toki.

"Miten täältä pääsee pois?" -Sitä tässä ollaan itsekin mietitty, kun tauottajaa ei ole näkynyt.

Vastaus löytyy aina tavalla tai toisella. Kuten kysymykseen tummista pilvistä taivaalla: "Tiiätsä onks noi menossa vai tulossa tänne?" Vastaus on selkeä: ”En osaa sanoa, mutta ei ne tästä ainakaan lähtenyt.”

Aina ei ole hauskaa

Aina tehtävä ei aina ole hohdokkaimmasta päästä. Vesisateen sattuessa voi itse kunkin mielessä olla jotain muuta kuin istua pölyisessä parkkihallissa tai seistä liikenneympyrässä heiluttamassa stop-tikkaria ja väistellä vesisuihkuja. Mutta jonkun nekin duunit on tehtävä.

Sade piiskaa rallitalleja.

Silloin voima löytyy omasta sisusta tai vieruskaverin huonosta huumorista. Tai siitä, että keksii ajanvietettä, joka vie ajatukset pois kipeistä jaloista. Esimerkiksi ”A.E.E on 50 taksia” tarkoittaa ”Aika-Ennen-Esan-tuloa vapauttamaan työvuorolainen on 50 kappaletta ohikulkevaa taksia.” Ajassa mitaten tämä on 25 minuuttia; ajanotto kalibroitu kolmen ja neljän välillä la ja su välisenä ralliyönä.

Lahjomaton järjestyksenvalvoja ei ole lahjaton

Järjestyksenvalvoja on lahjomaton. Jos alue on suljettu, niin silloin ei siitä ole läpikulkua. Paitsi jos alueelle haluaa lakritsinmyyjä tai RedBull -kuski viemään kuormaa. Silloin pieni lahjonta on sallittua, jollei jopa välttämätöntä.

Asiakas: ”Voinko kävellä tästä alueen läpi”.
JV: ”Alue on suljettu, joudutte valitettavasti kiertämään aidan tuolta puolen...”
Samaan aikaan JV:n rinnalle pysähtyy auto, jonka ikkunasta ojennetaan lakritsipussin; auto päästetään saman tien jatkamaan eteenpäin.  Asiakkaan ilme oli näkemisen arvoinen.

Ei se tyhmä ole, joka pyytää, vaan se joka ei osaa antaa lahjusta ja joutuu kävelemään pidemmän matkan.

Ansaitse ruokasi

Muriseva vatsa saa helpotuksen Kyökissä. Jokainen järjestyksenvalvoja tietää, että kahvipaikan lisäksi Kyökki on yleinen tietotoimisto. Kyökin tytöt tietävät, kuka on missäkin pisteessä valvomassa, kuinka kauan heillä on mennyt viime tauosta ja kenellä on vuoro seuraavana yönä.

Kun on tehnyt pitkän vuoron, pelkästään jo automaattikahvi maistuu taivaalliselta. Mutta vain jos ansaitset ruokasi. Niille JV:lle, jotka eivät sitä tee, on toteutettu esterata keittiöön. Esteradan aikana pitää löytää ruokailuvälineet eri puolilta keittiötä ja tehdä vaativia tehtäviä ruoan eteen. Kun olet suoriutunut radasta, olet ansainnut ruokasi.

Joskus tauot venyvät ja nälkä ehtii yllättämään vahtivuorolla. Tilatun perhepizzan syönti vartiossa ei näytä nohevalta, joten siinä vaiheessa kannattaa tehdä erikoistilaus: "Blenderöity kinkku-ananas-aurajuustopizza juomapullossa". Maistunee paremmalta kuin kuulostaa.

Jos oikein hyvin tekee työnsä, on ansainnut skumpat VIP-alueella. Mutta se on tarkoitettu vain niille, jotka ovat tehneet myös muiden työt.

Lopuksi

Kun loppuviikosta jalat on teipattu kasaan jeesusteipillä ja pohkeet huutavat hoosiannaa, levottomat jalat saavat aivan uuden merkityksen. Silloin osaa arvostaa elämän pieniä asioita, kuten hyviä kenkiä. Silloin voi myös tehdä sen, minkä on aina aiemmin jättänyt tekemättä. Hankkia Crocsit.

Ruohonleikkurit helvetistä

Oma piha tuo zen-tunnelman lisäksi vastuuta. Erityisesti ruohonleikkauksesta.

Pihamaallani on myllätty enemmän kuin sielu sietää. Ei siitä sen enempää. Mutta summa summarum: toukokuussa kylvetty ruoho ei kasvanut kuten pitäisi. Sateeton hetki antoi mahdollisuuden. Nyt – heinäkuun puolessa välissä – leikkasin ensimmäistä kertaa oman nurmikkoni asuntoni takapihalta.

Laitoin päälleni ruohonleikkuusandaalini, MM-rallilippiksen sekä korvakuulokkeet Rammsteinilla höystettynä (ei - tästä en suostu ottamaan valokuvaa!). Taloyhtiön varastoon mennessä eteeni tuli dialemma: minkä ruohonleikkurin valitsen. Vaihtoehtoja on peräti neljä.

Sissi

Yhtiön ensimmäinen ruohonleikkuri, jonka olemme saaneet lahjoituksena noin 10 vuotta sitten. Pieni, hyväkäytöksinen, sinnikäs, vahva. Ensimmäinen ruohonleikkurini. Vanhemmiten käynnistäminen vaatii neuvokkuutta ja voimaa. Esimerkki eletystä elämästä:

Seison leikkurin kanssa pihamaalla enkä ole saanut sitä käyntiin. Olen painanut kolme (3) kertaa ryyppypainiketta ja vetänyt käynnistysnarusta kymmeniä kertoja. Naapuri (mies) tulee paikalle apuun ja kysyy ensimmäisenä, olenko painanut ryyppypainaketta. ”Kyllä – kolme kertaa”. Itsetuntonsa voimissa mies vetäisee narusta – ilman tulosta. Häpeissään hän painaa pari kertaa ryyppypainiketta. Ei varmaan ole tarpeeksi ryyppyä (tässä vaiheessa tiesi jo, että yritys oli tuhoon tuomittu). Ei käynnistynyt vieläkään. Pari kertaa vielä reteästi ryyppyä kehiin (tästä ei tule mitään!), ei leikkuri käynnisty. Naama punaisena naapuri (mies) vetää narusta, kunnes naru katketaa. Huono naru. Siitä se johtui.

Tankki

Päältäajettava ruohonleikkuri isommille alueille. Vajaa 10 vuotta vanha leikkuri, jonka peräkärryn avulla on siirretty monet kerrat puita rantasaunalle. Monet kerrat korjattu, mutta hyvin toimiva.

Demoni

Uusi työnnettävä ruohonleikkuri. Demonisoitunut. FB-päivitys toukokuulta 2013:

Taloyhtiön uudessa ruohonleikkurissa asuu demoni. Kun sitä yrittää käyttää, se menee ihan mihin se itse haluaa, kädet tärisee ja pää pyörii ympyrää. Siinä vaiheessa, kun onnistuin kaatamaan naapurin heinäseiväskoristeen, suoritin manauksen. Ei auttanut. Sanoin varmaan väärät sanat.

Juniori

Uusin työnnettävä ruohonleikkuri, jossa on veto-ominaisuus eräiden osakkaiden vaatimuksesta. Monta nappia ja vipua. Kokoa kuin streoideja vetäneellä kehonrakentajalla. Käynnistyy ja toimii kuin junan vessa.

Päätöksen aika. Minkä valitsen? Sissin, tankin, demonin vai juniorin? Mikä olisi loppujen lopuksi kannattanut valita?

Juhannushämähäkki

Juhannuksen kruunu, rantasaunan lempeät löylyt. Samalla kun heittää löylyä, pystyy katselemaan vehreää maisemaa pienestä ikkunasta. Parhautta
 
Huomasin, että hämähäkki punoi seittiä ikkunalasien välissä. Kulmasta kulmaan, ikkunan salvasta toiseen, pitkin ja poikin. Ikkunalasien välissä oli myös kärpänen, joka oli sen verran iso, että se tuskin pääsisi mistään kolosta pakoon.

Hämähäkin elämäntyö oli punoa verkkoja niin paljon, että kärpäsen elintila vähitellen loppuisi kokonaan. Kärpäsen elämäntyö oli vältellä verkkoja ja pysyä hengissä mahdollisimman pitkään. Ehkäpä niin kauan, että ehti jättää taakseen jälkeläisiä. Uusia uhreja hämähäkeille ikkunoiden välissä.

Katsoin lumoutuneena erikoista pienoisnäytelmää. Jännäri. Lopputulos ei selvinnyt tämän saunakerran aikana. Löisin vetoa hämähäkin puolesta.

Jälleenrakennus tornadon jälkeen

Takapihani on joutunut viimeisen reilun vuoden aikana joutunut pyytämättä ja yllättäen pariin otteeseen kaivinkoneiden ruhjomaksi. Maalämpöprojektin jälkeen oletuksena oli jo se, että kasvit saavat pitää juurensa. Mutta toisin meni, yllättävä viemäriremontti veti koko takapihan läpi kunnon kaivinkonetornadon. Lopuksi kaivinkone taputteli kasvit paikoilleen ja meni pois. Sen jälkeen jäljelle jäi vain tyrmistynyt hiljaisuus.

Tällä hetkellä odottelen sitä, mitä taloyhtiö oikein päättää pihojen kohtalosta. Eli käytännössä tehdäänkö pihat loppuun kalliilla vai törkykalliilla tavalla. Tekisi mieleni olla pieni kriminaali ja käydä vaan heittelemässä pihalle ruohonsiemenet. Että siinä teille, minun piha on jo kunnossa. Huokaus. Kunnollisena kansalaisena odotan lopputulemaa.

Otin kuvan muistiin, miltä tällä hetkellä takapihani näyttää niin voi verrata myöhemmin muutokseen. Oikealla jää osittain piiloon kukkapenkki, josta ei ole mitään jäljellä putkiremontin ja maalämpökaivauksen jälkeen. Sinne meni mm töyhtöangervo, salkoruusut, sinililjat, humala ja kaikki lukuisat kukkasipulit, joita vuosien aikana sinne on kulkeutunut. Joku innokas perenna yrittää näkyviin, toivon että se on pioni.

Oikealla olevat mustikkapensaan puskevat lehteä, ovat siis selvinneet hengissä siirtelystä. Toisin kuin keskellä pihaa näkyvä loppuunkulunut omenapuu. R.I.P. Pitää jo harkita, josko ei jatkossa edes omenaa yritä istuttaa tänne riivattujen ruskoiden maahan. Takana on kirsikka- ja luumupuut, jotka lienee selvinneet hengissä. Vasemmalla hyvässä kunnossa näkyy pihani sydän ja elämäni ilo: juhannusruusu.

Vasemmalle jää piiloon jasmike ja toinen kukkapenkki, joka ei joutunut onneksi kaivinkoneiden ruhjomaksi. Vesiaihio odottaa kokoamista.

 
Ankean pihan piristys näkyy pienenä keskellä nurmikkoa odottavaa pihaa: keltavuokko, joka puskee kaiken kurjuuden keskellä pinnalle. Sissi kukka. Varmaan selviäisi kolmannesta maailmansodasta tarvittaessa. 

 
Saas nähdä, mikä tilanne on parin kuukauden päästä. Toivon ainakin, että taloyhtiön demonisoitu ruohonleikkuri olisi saanut vähän tekemistä. 

 
Ai niin, tasan vuosi sitten tilanne oli tämä: http://rahareika.blogspot.fi/2014/05/arboretum-kuosiin.html

Vähämpä tiesin, että tuon jälkeen vasta varsinainen operaatio "piha tuusannuuskaksi" oli vielä edessä...

Liputusvuoro

Aamuinen tekstiviesti klo 8.32: ”Liputusvuoro!”

Olin unohtanut oman vuoroni. Naapuri tiesi, että nyt jos koskaan haluan hoitaa velvollisuuteni. Vuoro tulee kohdalle vain kerran vuodessa; olihan se noloa unohtaa omansa. Kiitin naapuria, teki aivan oikein että muistutti.

Laitoin lipun salkoon. Ei tuullut. Lippu painautui salkoa vasten. Se oli surullisen näköinen. Ympärillä olevat puut eivät vielä ole lehdessä, kevät ei vielä näyttäydy kuin ujosti ojanpohjilla puhkeavissa leskenlehdissä. Näkymä oli karu.

Katselin lippua ja otin siitä kuvan. Kuvassa ei ollut se hulmuava isänmaallinen lippu. Surullinen lippu.

Tuli ilta. Puhelin piippasi. ”Muista laskea lippu!”. Hyvä että muistutti.

Olin yksin pihamaalla; vain minä ja sirkuttavat linnut ympärilläni. Taustalla näkyi taivaan kajo, punertava ja kaunis. Lupausta antava. En pitänyt kiirettä, vaan hiljaa ja tasaisesti laskin lipun alaspäin. Otin sen vastaan ja varmistin että se ei koskettanut maata. Kunnioitin lippua.

Ihan kuin juuri tämä yksi lippu olisi ollut se veteraani, joka teki työnsä päivän mittaan. Ei hulmunnut, ei metelöinyt. Teki tehtävänsä ja sen jälkeen laskettiin alas, vietiin varastoon odottamaan seuraavaa kertaa kun isänmaa kutsuu.

Tehtävä suoritettu.

Kansallinen veteraanipäivä 27.4.

Kadonnut: luukuttaja, Vaajakoski

Oletko nähnyt tätä luukuttajaa?

Vaajakoski (Keski-Suomi)

13.4.2015 klo 23.41, kadonnut, luukuttaja

Luukuttaja kadonnut Vaajakosken Kaunisharjussa.

Viimeisemmät havainnot Kotamäentiellä, missä pahaa-aavistamaton kuljettaja päästi luukuttajan auton ovesta ulos postilaatikoiden luokse. Sillä aikaa, kun kuljettaja käänsi autoa, luukuttaja hävisi näköpiiristä, eikä enää vastannut huuteluihin. Puhelimeen luukuttaja ei enää vastannut oletettavasti tyhjentyneen akun vuoksi.

Tuntomerkit: tummatukkainen, hyväluonteinen. Näyttää hämmästyttävän paljon ehdokkaalta johtuen heidän tiiviistä yhteistyöstä (vaalipäällikkö).

Luukuttajan voi houkutella luokseen huutelemalla sanoja: ”pitkä postilaatikkorivistö” tai ”tule, eduskuntavaalit menivät jo”.

Löytöpalkkio.

Flashback

Viime viikolla oli kansainvälinen Onnellisuudenpäivä. Minulla oli hyvä päivä ja sen kunniaksi laitoin päivityksen FB:seen: Mietin, että mikä on onnellisuuden päivä. Ja päädyin siihen, että se taisi olla juuri tämä päivä.

Tähän ystäväni kommentoi:
Evellä on tosi positiivinen päivä, jos kotiin tullessa suunnilleen kaikki kodinvempaimet toimii ja vessaa saa käyttää ja kaapit on oikeissa paikoissa ja... Joillainhan menee päivä pilalle, jos "matto on vinossa". Even päivityksiä seurattua meidän kaikkien kannattaa olla iloisia ja kiitollisia normi päivästä.

Tänään löysin tiedotteen postilaatikostani:

---
Taloyhtiön osakkaille

Hallitus päätti laitattaa jo aiemmin sovitun lisälämmöneristyksen yläpohjiin tänä keväänä. Viikolla 13 tiistaina alkava työ saatta aiheuttaa hieman meteliä asunnoissa, mutta työ ei ole pitkäkestoinen.

Terveisin,
Isännöitsijä
---
Arvauksia, mitä tapahtuu? Olisikohan parempi pysyä kaukana asunnosta tällä viikolla...?

Kuva vuoden 2005 kattoremontista.
Eihän tällä kertaa ihan näin pahaksi mene. Eihän...?

Diagnoosi: hajamielinen urheiluhullu

Puhelin soi.

T(uttava): Katso viesti.

M(inä):Tekstari vai sähköposti?

T: Eiku viesti. Naisten viesti. Sieltä tulee mitali.

M: [hörähdys] Niinku Suomelle? Okei.

Lopetamme puhelun. Avaan TV:n ja käännän kanavan naisten viestiin.

 

Puhelin soi.

T: Katsotko?

M: [hajamielisesti] Niin mitä?

T: Sitä viestiä?

M: Niin joo, TV on auki.

T: Eli et?

M: No en oikeastaan.

T: Tiedätkö edes mitkä kisat on menossa.

M: MM-kisat [kai minä nyt sen verran tiedän!]

T: Sanopas, missä ne on.

M: Öööö, olisiko.. [yritän epätoivoisesti löytää TV-ruudulta jotain vinkkiä]... Norjassa?

T: [hörähdys]

Odottelin, että tuttava olisi soittanut vielä kolmannen kerran ja varmistanut, että tiedän lopputuloksen.

Kyllä tiedän. Facebookissa aika moni jakoi tiedon naisten viestipronssista seinälleen.

Amalgaamipaikkoja ja valkosipulia varpaiden välissä

Sairastaminen on nykyisin paljon mukavampaa kuin ennen. Flunssassa edelleen pää räjähtää, keuhkot huutavat hoosiannaa ja kroppa ei tiedä onko kylmä vai kuuma. Mutta oloa helpottaa kollektiivinen FB-sääli, joka tsemppaa, toivottaa paranemisia ja antaa hienoja vinkkejä, miten ruton saa taltutettua.

Moni neuvo on todella hyvä. Paljon nestettä, erityisesti keltaista jaffaa, lepoa, kuumaa juomaa, C-vitamiinia ja sinkkiä. Valkosipulin syöminenkin on ihan järkeenkäypä neuvo, mutta en sitä ole valmis laittamaan varpaiden väliin.

Migreeni saa myös neuvonantajat yleensä innostumaan. Pitää välttää aurinkoa, hapankaalia, välkkyviä valoja ja suklaata. Ei saa olla liikaa stressiä tai stressi ei saa hellittää. Aspiriini auttaa, kuten myös akupunktio, hieronta ja amalgaamipaikkojen poistaminen. Neuvoja on lähes yhtä monta, kuin mirgeenin kokenutta.

Kun on sängyn pohjalla, on valmis kokeilemaan kaikkia keinoja että saa olonsa paremmaksi. Paitsi valkosipulia varpaiden välissä. Siinä menee raja.

Osa troppiarsenaalista.

Miten välttää tylsä elämä

Syksyinen aamuherätys mystisellä saarella.
Kannatti sanoa "Kyllä" tällekin reissulle.

On yksi tapa välttää tylsä elämä. Sano ”Kyllä”.

En ole yllytyshullu tai tee yleensä mitään älyttömiä temppuja. Mutta jos minulle tarjotaan yllättävää mahdollisuutta – yleensä suostun nopeasti.

”Liitytkö tähän yhdistykseen...” 
 - ”Toki, mikä ettei...” 

”Lähdetkö tällaiseen tapahtumaan...” 
- ”No ei mulla mitään kalenterissa oo...” 

”Kampanjaan tarvitaan porukkaa...” 
- ”Tottakai suostun, teen kyllä parhaani...”

Kun pääsee yli siitä ”Ääää, idiootti, mieti ennen kuin puhut” -tunteesta, niin elää taas muutamia kokemuksia rikkaampana. Eikä elämä ole yhtään tylsää.

Saas nähdä, mitä tästäkin keväästä taas tulee. Hieman on sellainen kutkuttava tunne, että elämänkokemuksia ropisee taivaalta entiseen malliin...