Latotanssit - soita Parnoid!

...ja 2e makkaraan.

Järkkärikortillisena saan usein soittoja eri tapahtumiin. Menen jos pääsen, jos en, niin kieltäydyn. Stressiä näistä en ota.

- "Keijo tässä terve. Olis järkkärikeikka, latotanssit. Pääsetkö?"

Vapaailta, mikäs siinä. Ja kaiken lisäksi lato sijaitsi parin kilometrin päässä kotoa, pienen kyläyhteisön kesäkivaa.

Järjestelyt oli todella hienot, paikallisilla oli homma hanskassa. Porukkaa olisi saanut tulla vähän enemmän. Viisi ihmistä samaan aikaan oli jo jono, joka piti kuvata.

- "Missä se bändi on? Pitäis varmaan alkaa jo soittaa?"
- "Annettiin pakki kaljaa, mutta sovittiin että menee edes vähän kauemmas juomaan."

Bändi oli paikallinen coverbändi, joka kuvasi itseään sanoin "metrin verran munaa ja mahtava meininki". Totta puhuivat. Meiningistä. Munasta en saanut varmuutta. Bändi soitti covereita laidasta laitaan ja myös toiveita sai esittää.

Vaajakosken historia näkyy.

- "Soittakaa Paranoid"
Ja ne soitti.

Paikalla oli muutamia tuttuja, joiden kanssa juteltiin pikkupaikan tapahtumista. Eräs vuotuinen tapahtuma on "yöpaitajuoksu". Asu vapaavalintainen, matkaa 3-4 kilometriä, matkan varrella on tehtävärasteja tyyliin "etsi metsästä mansikanlehti". Tyyli ja nopeus ratkaisee. Tuttu oli sen voittanut joku vuosi takaperin. Ei sillä mitään yöpaitaa ollu. Oli vaan riisuutunut kalsarilleen. Eihän se sentäs nakujuoksu ollut.

Ennakkoon järjestäjät laskivat, että noin 50 maksanutta kattaa kulut. Aika lähelle taisi mennä. Promillet paikalla taisi olla lähemmäs paria sataa. Pari miestä oikein skarppasivat portilla, että pääsivät varmasti sisään:

- "Tultiin tanssimaan. Mutta vaimot kyllä anto luvan!"

Paranoid! Rouheeta!

Loppuillasta tuli paikalle autollinen porukkaa. Oikea tila-auto. Takaluukku mukaan lukien autosta kömpi ulos kahdeksan ihmistä. Eräällä heistä oli erikoinen tukkamuoti. Kalju päältä, sivuilla tupsut.

- "Juotiin pullo viskiä. Ja sitten leikattiin tuon tukka."

Voi olla, että aamulla kadutti. Hieman. Kaiffarin normipäivä.