You talkin' to me?

En lähetä joulukortteja. Lopetin korttien lähettämisen muutama vuosi sitten ja otin tavaksi soittaa muutamia ihmisiä läpi joulun aluspäivinä. Sellaisia ihmisiä, joita näkee aivan liian harvoin – joko välimatkan tai muun syyn takia.

Eräs ystäväni oli kuulemma jo odottanut soittoani ja yrittänyt ennakkoon miettiä, mitä kaikkea on tapahtunut vuoden aikana. Että sitten muistaa kertoa minulle kaikki juorut ja elämänkäänteet. Toinen ystäväni taas vastasi puhelimeen, että ”johan tätä oli odotettu”. Nämä soitot tekevät aina niin hyvän mielen.

Tänä vuonna tein soitteluja hands-free korvalla samaan aikaan, kun käväisin ostamassa joulukukkia Viherlandiasta. Istahdin viherhuoneen penkille puhumaan ystävieni kanssa ja katselin samalla Kallea ja Torstia, Viherlandian kultatöyhtökakaduja.

Kalle vasemmalla lehtien alla, Torsti poseeraa oikealla.

Tilanne oli hieman erikoinen. Väliä puhua pulputin korvanappiin, välillä olin hiljaa. Papukaijat katselivat minua, tuota outoa ihmistä, joka höpötti ja tuijotti heitä, mutta toisaalta ei puhunut heille. Kalle oli piiloutuneena häkin pohjalla olevien sanomalehtien alle ja sieltä huuteli ”Päivää! Päivää!” Ihan kuin testatakseen, puhuinko hänelle.

Mieleeni pulpahti elokuva Taxi Driver ja sen kuuluisa kohtaus: You talkin' to me? You talkin' to me? You talkin' to me? Then who the hell else are you talking... you talking to me? Well I'm the only one here.

Nauratti. Hassut otukset. Kun nappasin pari kuvaa, Torsti röyhisti höyheniään. Tuo oman arvonsa tunteva otus, valokuvassa pitää näyttää parhaimpia puoliaan.

Tästä, jos mistä, tuli viimeistään hyvä joulutunnelma.