Mihin hävisivät rämisevät bussit?

Katutaidetta.

Dösä on myöhässä, eiku nysse tulee.

Bussit ovat kuuluneet olennaisena osana arkipäivääni vuosien saatossa. Aloitin säännöllisemmän bussielämäni kolmannella luokalla, kun kuljin pari kertaa viikossa bussilla n. 15 km matkan piano- tai teoriatunneille. Ylä-asteen ja lukion olinkin jo ”hevijuuseri”, eli bussilla kouluun ja kotiin - joka arkipäivä - satoi, paistoi tai pakkasti. Kun satoi, ikkunat oli huurussa. Kun paistoi, niin hiki virtasi. Kun pakkasti, niin persus jäätyi penkkiin kiinni. Kaikkia kokemuksia yhdisti rämisevä ääni ja auton kitinä.

Kun muutin opintojen perässä pois kotoa, kuvioon tuli viikonloppukäynnit kotikonnuilla ja pitkän matkan pikavuorot. Joskus kuljettiin koiran kanssa, joskus mukana oli kassikaupalla pyykkiä kotiin vietäväksi. Bussimatkoissa riitti haastetta, niin aikataulujen kun kantamuksienkin kanssa. Ja bussit rämisivät aina vaan.

Työelämään siirtyessä käytin paljon Jyväskylän paikallisbusseja työmatkoihin. Aikataulut ja bussien numerot tulivat tutuiksi. Ja se räminä.

AimoBussilla isolle kirkolle.

Kun muutin Vaajakoskelle, bussielämä jäi taakse. Meni yli kymmenen vuotta ja bussimatkat pystyi laskemaan kahden käden sormilla.

Tein tänään rengasmatkan Helsinkiin. Vähän niin kuin nostalgiamatka bussimaailmaan. Menin omalla autolla Vaajakosken keskustaan ja hyppäsin AimoBussin kyytiin (tilausliikenne A. Kainulainen, 15e). Nettilipun näytin kännykän ruudulta. Kuljettaja pysyi loistavasti aikataulussaan ja palvelu oli kaikin puolin ystävällistä. Uusi auto, ei räminää, ei kitinää. Ja mikä parasta, pääsin tukemaan keskisuomalaista yrittäjyyttä.

Päivän työrupeaman jälkeen katsoin netistä bussien aikataulut ja ostin nettikaupasta lipun OnniBussiin (16e) ja kävelin vain pikkuparlamentin kohdilta tien toiselle puolelle bussipysäkille. Ja taas sain ystävällistä ja miellyttävää palvelua. Autossa oli ilmainen WiFi ja penkkien alla pistorasiat iVehkeille. Aikataulussa pysyttiin hienosti ja edelleen se räminä puuttui.

OnniBussin valot. Tai ufot
Kuokkalan sillan päällä. Jompi kumpi.

OnniBussi vei Jyväskylän keskustaan ja hyppäsin siitä vielä Jyväskylän liikenteen bussiin Vaajakoskelle. Siinä vaiheessa jo viimeistään odotin edes pientä räminää ja tuttua fiilistä. Mitä vielä. Vihreä linkki ei pitänyt ylimääräistä ääntä ja vei perille sujuvasti (3,30e).

Tähän on tultu. Mikään ei ole entisellään, räminäkin puuttui.

Kun hyppäsin omaan autoon, kuulin kurvissa tutun kolahduksen. Niin ne pallonivelet, ne pitää vaihtaa ihan kohta. Jotain tuttua äänimaailmaa tälle päivälle.