Opettavainen auto

Opetellaan yhdessä: SU-MU-VA-LO

Ensimmäinen autoni oli hyvä hinta-laatu -suhteeltaan. Eli käytännössä hinta oli niin pieni, ettei laatuakaan voinut vaatia. Mutta hyvin opettavainen auto se oli.

Auto opetti minulle ennakoimista. Kun bensamittari näyttää vielä 10 litraa, niin käytännössä ajetaan jo huuruilla. Tämän opetuksen auto antoi minulle kesken Vaajakosken moottoritien.

Auto opetti minulle myös paineensietokykyä ja kärsivällisyyttä. Esimerkiksi starttauksen oli parasta onnistua ensimmäisellä kerralla (=paineensietokyky). Muuten jouduit odottamaan sytytystulppien kuivumista, ennen kuin auto suostui seuraavan kerran käynnistymään (=kärsivällisyys).

Auto opetti minulle aistien käyttöä. Kun auton sisällä haisee mädäntynyt kananmuna ja konepellin alta tupruttaa savua, tulikuumaan akkuun ei kannata koskea. Tai että kun pakoputki katkeaa kesken ajomatkan ja joudut ajamaan pari sataa kilometriä korjaamolle, auton ääni koskee korviin.

Auto opetti nopeaa reagointia. Kun kaupan pihalla huomaan auton renkaan olevan puolillaan, on mahdollista ajaa tuhatta ja sataa korjaamolle ennen kuin se on täysin tyhjä.

Auto opetti minulle myös vahingoniloa. Kun kaupan pihalla, taas kerran sytytystulppien kastuttua yritin startata autoa, kaikentietävä mies tuli opettamaan avuttomalle naishenkilölle kuinka auto startataan. Eipäs opettanutkaan. Ähäkutti. Ei hänkään saanut sitä käyntiin.

Tällä hetkellä on menossa auto numero 3. Se on ollut herrasmies ja jättänyt opetukset vähemmälle. Mutta edellisten autojen opetukset on vielä mielessä. Auton madaltunut ääni ennakoi sitä, että pakoputki on vaihdettava lähiaikoina. Korvani aistivat eilen ylimääräistä auton kolinaa ja siitä päättelin, että on reagoitava nopeasti. Huoltomies kokee varmaan vahingoniloa, kun laskee kustannusarviota. Tuleva lasku varmasti koettelee paineensietokykyäni ja autoton arki kärsivällisyyttäni.

Mutta näistäkin selvitään. Niin kuin aina.