Virtuaalinen suursiivous

Suurisiivous. Ai että inhoan siivousta. Myös virtuaalista sellaista.

Viisi vuotta vanha läppärini oli edelleen käyttökelpoinen, mutta oirehti pahasti. Ylösajo tapahtui yskien ja koneen sammutuksen aikana piti suorittaa manaus. Tallennustila huusi punaisella jo kauan. Oli aika hankkia uusi kone.

Työmaa ja varusteet sen mukaan.

Tietokoneen vaihtoa voisi verrata muuttoon. Jotkut haluavat muuttaa aina samanalaiseen asuntoon. Olohuoneessa on vain pieniä kosmeettisia värinvaihtoja. Keittiö on aina samalla paikalla, mielellään kattilankin siinä samassa kaapissa kuin ennenkin. Muuttofirman käyttö on yleistynyt.

Joskus vaan muutto ei enää ole mahdollista samanlaiseen asuntoon. Kehitys kehittyy, on uutta designia ja rakennustekniikkaa. On mentävä mukana, joillei sitten muuta vanhaan asuntoon. Ja varaudu niihin homevaurioihin.

Tietokonemaailmassa asunnon koko suurenee kerta kerralta. Kun purkaa muuttolaatikoita, on helppo vaan siirtää tiedot uuteen koneeseen. Pölyineen kaikkineen. Onhan täällä tilaa. Kun tarpeeksi monta kertaa muutat, unohdat jo mitä niissä laatikoissa on.

Tällä kertaa muutto vaati suurisiivousta. Tai ei vaatinut, mutta päätin niin.

Tiedostojen kohdalla valitettavan usein laatikko ei ole yksin, vaan löydät sen moninkertaisen kopion. Huomaat siirtäväsi saman laatikon useaan kertaan. On pilveä automaattitallennusta, erillistä varmuuskopiolevyä ja vaikka mitä pölyistä nurkkaa. Löydät yllättäen tiedostoja, jotka olet jo luullut tuhonneesi turhina kauan sitten. Vieläkö tuo ryökäle täällä majailee! Päiväni murmelina. Yritin teilata murmelin, mutta saas nähdä. Voi olla, että ilmaantuu vielä jostain kolosta minulle nauramaan.

Siinä vaiheessa, kun siirrän tiedostoja lähes 20 vuoden takaa, mietin onko tässä enää järkeä. Onko todella niin, että tämä tiedosto on niin nostalginen, että se on säilytettävä vielä tässäkin muutossa? Valokuvien kohdalla valinta on selvä. Säilytetään. Mutta ne Arts&Letters -ohjelmalla tehdyt silloisella mittapuulla tajunnanräjäyttävät grafiikat eivät tänä päivänä menisi läpi millään kriteerillä.

On osattava luopua. Osasin joitakin vuosia sitten jo luopua niistä vanhoista korpuista, joiden varmuuskopiot oli jo koneellani ja joiden lukulaitetta ei enää missään koneessa ole ollut vuosiin. Mutta näiden tiedostojen kohdalla kynnys on suurempi. Kun ne nyt kuitenkin mahtuu tietokoneenkoneen sisälle ilman rakennettavaa elintasosiipeä.

Myönnän. Säilytin. Jos vaikka Arts&Letters tulisi vielä muotiin. Vähän niin kuin retro ja vintage. Mistä sitä tietää.

Muutosta toiseen olen säilyttänyt yhden ohjelman: Emacs -tekstieditorin. Ja siitä en luovu. Se on kuin vanha, vähän kulahtanut mutta edelleen sopiva oloasu, jonka kanssa on kiva köllötellä sohvalla.